Mätsärihommia

Ginillä on loistava kontakit, vaikka tietysti kehässä se ei välttämättä ole toivottavaa.

Keväisin ollaan perinteisesti käyty paljon mätsäreissä. Työni tosin on tehnyt sitä aiempaa vaikeampaa, mutta nyt tuli käytyä parissa mätsärissä pitkästä aikaa. Tärkeintä oli saada Ginille treenejä ennen ensi viikolla alkavaa näyttleyuraa. (Hui!) Gin täyttää siis huomenna, maanantaina, seitsemän kuukautta, joten päätin tuossa reilu kuukausi sitten ilmoittaa pikkumihen mittelemään Raumalle pentuluokkaan. Siellä on kuulemma tulossa vastaan toinen urospentu, joten ainakin toinen lähtee kotiin tyhjin käsin. Ginillä on suvussa kuitenkin sellaisia menestyksen geenejä, että toki toivomme jonkun eksyneen myös pienelle hassulle.

Gin seisoo upeasti. Sijoitus pienten punaisten pentujen ykkönen.

Ilo, jonka on välillä vaikea tottua siihen, että huomiota jaetaan myös Ginille, onkin mätsäreissä pistänyt parastaan. Tuloksena kahdesta edellisestä mätsäristä sijoitus BIS-kehässä. Luultavasti Iloa on harmittanut, että mätsäreissä on ollut tarkoitus treenauttaa Giniä, joten sekin on sitten päättänyt olla huippukoira. Ilo on tavoista poiketen saanut ensimmäisellä kierroksella sinisen nauhan, mutta sen jälkeen se onkin esiintynyt aivan superhyvin. Huhtikuun puolivälisssä Ilo oli BIS-4 ja pari viikkoa sitten BIS-2.

Nyt ei jaksa nakki paljon kiinnostaa, mutta onneksi jäbä hoitaa homman itsekin.

Ilo nauttii esiintymisestä valtavasti. (c) Harri Suomi

Tuossa aiemmassa mätsärissä Gin sai pentukehässä punaisen nauhan ja sijoittui neljänneksi punaisissa. Mutta seuraavalla kerralla se voitti kaikki paikalla olleet parisenkymmentä pentua ja oli punaisten ykkönen. Onneksi Laura oli Capon kanssa mukana ja esitti toista koiraa BIS-kehässä. Gin ei jaksanut enää BIS-kehässä keskittyä, joten se putosi ennen palkintojenjakoa. Siitä huolimatta olen viime aikoina saanut kantaa selkä vääränä erilaisia palkintopussukoita kotiin. Hauskaa, tuleepahan ainakin vastinetta rahoille.

Poseerausta, vaikka esittäjä keskittyy muuhun.

...ja tällä kertaa poseeraan, vaikka esittäjän käsi on ties missä korkeuksissa.

PS. Kun nää koirat on nyt niin samankokoiset, niin ne todellakin menevät omistajaltakin sekaisin. Aurinkoista kevättä kaikille!

Gin ei ole aivan yhtä innostunut näyttelytouhusta kuin Ilo. Tai, no sanoisin, ehkä, ettei ole vielä ihan hoksannut kuinka helposti hommasta saa nakkeja. Giniä tuntuu kiinnostavan muutkin asiat kuin poseeraaminen, kuten esimerkiksi kanssakilpailijat ja kehänauhat. Lisäksi pöytä on jännittävä paikka, mutta sitä olemme nyt treenanneet rally-tokotreeneissä useamman kerran, jotta pieni kauhu katoaisi. Poseeraaminen Giniltä, kuten muitakin sukulaisilta, sujuu niin mallikkaasti, että se on saanut kovasti kehuja esiintymisestään: "tämä koira on syntynyt kehään". Lämmittäähän se toki mieltä, vaikka olenkin kovin kriittinen Ginin esiintymisestä, mikä varmaankin liittyy omaan perfektionismiini.

Mut onhan ne upeita poikia kaikessa ja kaikin puolin <3